Kirjoitus on julkaistu alun perin Into ry:n blogissa, ja se on jatkoa aiemmin julkaistulle Katri Peräahon näkökulmalle työpaikkojen mielenterveyttä tukevasta toimintakulttuurista.
Katri Peräaho Mieli ry:stä kuvaa blogitekstissään tilannetta nykypäivän työkulttuurista ja siitä, mihin olemme ajautuneet. Olemmeko tosiaan ajautuneet vai olemmeko me sittenkin itsemme siihen pisteeseen ajaneet? Miksi olemme antaneet itsemme ajautua tilanteeseen, jossa työntekijän huolet ja mieltä painavat murheet on pidettävä poissa työpaikalta?
Kysymys ”Mitä kuuluu ?” on äärimmäisen tärkeä kysymys omassa työyhteisössä, perheessä ja lähipiirissä sekä omassa työtehtävässä asiakastyötä tehdessä. Tämän kysymyksen taakse voi kätkeytyä vaikka kuinka suuria ja merkityksellisiä asioita jaettavaksi ja ennen kaikkea kuultavaksi.
Mitä Kuuluu? -kysymys tuntuu smalltalkilta. Siihen odotetaan pintapuoleista vastausta. Että kysyjä jo lähtökohtaisesti odottaa kuulevansa pelkkää positiivista ja iloista puhetta siitä, kuinka kaikki on hyvin. Mitä sitten, jos vastaajan tai kertojan sanat eivät olekaan aivan pelkkää iloa ja riemua vaan puheen sävyttää harmitus ja suru, väsymys tai ahdistus? Tähän meitä ei ole opetettu ja yritämme vain pyristellä tilanteesta pois.
Kuinka tärkeää olisikaan, että tällaisessa hetkessä löytyisi se aika, että kysyjällä olisi mahdollisuus olla kuuntelemassa ja kuulemassa kertojaa. Tämä hetki olisi äärimmäisen merkityksellinen ja tärkeä. Kysyikö joku minulta oikeasti, mitä kuuluu? Onko kysyjällä oikeasti aikomus kuulla minua ja minun asioitani ja haluaako hän oikeasti kuulla, mitä minulle kuuluu?
Mitä kuuluu? -kysymys ohjaa työskentelyä nuoren kanssa
Työpajalla työskennellessäni aloitan jokaisen yksilöohjauksen kysymyksellä ”Mitä kuuluu?”. Odotan ja annan asiakkaani rauhassa vastata. Tarkennan ja syvennän kysymystäni aina siihen suuntaan, mitä asiakas minulle kertoo. Aina on aikaa kuunnella ja kuulla, mitä valmentautujalla on kerrottavana. Aina ei kuitenkaan päästä syvälle, eikä tarvitsekaan, mutta tärkeintä on, että valmentautuja tietää, että olen valmis kuulemaan häntä. Haluan viestiä asiakkaalleni, että olen tässä ja nyt häntä varten.
Kun käyn nuoren kanssa näitä kahdenkeskisiä keskusteluita, vahvistuu minulle tietoisuus nuorten tarpeista. Suunnittelemme ja toteutamme toimintaa ja ryhmätoimintoja nuorten tarpeista nousseiden asioiden pohjalta. Kuukausiteemojen sisälle ”rakennamme” sisältöjä sen mukaan, mikä milloinkin on ajankohtaista. Viime aikoina esiin on noussut usean nuoren kohdalla yksinäisyys. Riipaiseva teema, meille kaikille varmasti jollain tasolla tuttu tai ainakin tunnistettava. Yksinäisyys ja yksinäisyyden tunne ovat koronan myötä lisääntyneet entisestään. Olemme kutsuneet työpajallemme henkilöitä kertomaan muun muassa ystäväpalvelusta eli kuinka löytää ystävä jonkin järjestetyn toiminnan kautta. Myös koulutettu kokemusasiantuntija voi oman yksinäisyyskokemuksensa kautta vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa.
Yhtenä erityisen tärkeänä asiana pidän sitä, että kuulemiini asioihin palataan. Haluan luoda nuorelleni turvallisuuden tunnetta sillä, että palaan asiaan ja kysyn tilanteesta uudemman kerran. Näin nuori kokee tulevansa kuulluksi. Nuorella on rinnalla henkilö, joka aidosti kuuntelee ja kuulee. Kuinka hienoa ja etuoikeutettua onkaan työskennellä tällä kentällä. Olla nuorten äänenä silloin, kun heitä ei muuten kuultaisi.
Esitän mitä kuuluu? -kysymyksen myös työyhteisössä työkavereilleni aika ajoin. Yritämme omassa työyhteisössä pitää yllä avointa keskustelukulttuuria ja kertoa välillä avoimesti myös nuorten kuullen omista tilanteistaan. Ajattelen, että voin omalla esimerkilläni saada muutosta aikaiseksi niin nuorten keskuudessa kuin omassa työyhteisössäkin, ja toiveena tietenkin, että vielä laajemminkin.
Kunpa me kaikki muistaisimme kysyä toistemme kuulumisia aidosti kiinnostuneina ja vielä siten, että meillä olisi aikaa kohdata ja kuulla olipa vastassa sitten minkätasoiset asiat tahansa.
Me ehkä kuulemme, mutta olemmeko me valmiita kuulemaan vastauksia?
Anna Turja
Työ- ja yksilövalmentaja
Työpajakoordinaattori
Mielle ry
Työpaja Spurtti
