Matkailu avartaa! Vanha sanonta, mutta pitää paikkaansa. On hyödyllistä nähdä maailmaa laajemmin, moneltakin kantilta.
Toimin työ- ja yksilövalmentajana Mielle ry:n työpaja Spurtissa. Tämän lisäksi toimin alueellisena työpajakoordinaattorina. Työpajakoordinaattorin työ poikkeaa varsinaisesta työstäni, sillä silloin työskentelen nuorten sijaan verkoston ja rahoittajan kanssa unohtamatta työpajakentän kattojärjestö Into ry:tä. Työpajakoordinaattoreille tarjoutui mahdollisuus lähteä Erasmus+-ohjelman kautta tutustumaan Slovenian nuoristyön kenttään.
Maiden välillä merkittäviä eroja
Koska toimintamme rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksilla (OKM), matkamme kohteetkin kohdistuivat nuorisotyön erilaisiin työmuotoihin. Pääsimme vierailumme aikana tutustumaan siihen, miten Sloveniassa toimitaan nuorisotyön kentällä sekä siihen, kuinka haavoittuvassa asemassa olevien kanssa työskennellään ja millaisia palveluita heille on Sloveniassa ylipäätään saatavilla.
Merkittävimpinä eroina kävi ilmi, ettei Sloveniassa ei ole esimerkiksi nuorisotyön koulutusta tarjolla, jolloin ei luonnollisestikaan ole tutkintoperustaisia nuorisotyöntekijöitä. Suomen mallista poikkeaa myös rahoitusmuoto. Suurinta osaa työmuodoista rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR), eli rahoitus ei mene Suomen mallin mukaisesti, jolloin työmuodot ovat kunnallisia perustyömuotoja ja valtio budjetoi siihen aina osan rahoistaan.
Sloveniassa toimitaan vaikutusvallassa olevien päättäjien mielenkiintojen mukaan, mitkä luonnollisesti vaihtelevat. Nämä seikat ovat vaikuttamassa siihen, että osa toiminnoista on saatavilla pääkaupunki Ljubljanasta ja mahdollisesti jostain toisesta isommasta kaupungista. Koko maata kattavaa verkostoa tai yhteistä työ- ja toimintatapaa ei Sloveniassa ole.
Sloveniassa ei ole varsinaisesti työpajatoimintaa, vaan nuorisotilat ja Youth Centerit ovat Suomen työpajatoimintaa lähimpänä olevia toimintamuotoja. Näitä työmuotoja on pienemmissäkin kaupungeissa.
Lisäksi slovenialaiset nuoret asuvat kotona vanhempien luona melkein kymmenen vuotta pidempään kuin suomalaisnuoret. Tämä ero tuntui ihmetyttävän kovasti vierailukohteissamme. Ehkä tästä syystä johtuen Sloveniassa ei ole samanlaista tarvetta nuorisotyöntekijöille tai työpajoille kuin Suomessa.
Hyvät käytännöt jakoon
Sloveniassa on erilaisia hankkeita, joissa kohderyhmä vaihtelee alakouluikäisistä aikuisiin saakka. Esimerkiksi tutustumista erilaisiin innovaatioihin jalkautetaan jo päiväkoti- ja alakouluikäisille. Kasvaessaan lapset pystyvät tämän seurauksena jatkamaan harrastuksena esimerkiksi 3D-tulostamista tai robotin ohjelmointia. Tästä syntyvänä jatkumona aktiivinen ja innokas henkilö saattaa työllistyä esimerkiksi eri teknologiayrityksiin ja näiden seurauksena on syntynyt lukuisia startup-yrityksiä.
Kohde, joka teki minuun erityisen vaikutuksen, on Velenjessa sijaitseva PatternCity, joka on ainoa laatuaan maailmassa. Lapset ja nuoret menevät pääsääntöisesti opettajiensa johdolla ryhmänä viettämään koulupäivää PatternCityyn. Paikka on täynnä innovatiivisia ratkaisuja. Tilan kaikilla osioilla on myös syvempi merkitys. Esimerkiksi soft skills – pehmeät taidot on huomioitu jokaisessa osiossa.
Tilan yhteydessä on myös erittäin visuaalinen pakohuone, jossa käsitellään ystävyyteen ja kiusaamiseen liittyviä teemoja, ja joita ratkaisemalla tilassa pääsee eteenpäin. Kaikissa osioissa nostetaan esiin erilaisia teemoja, kuten oppilaan itsetuntoa, itsemyötätuntoa, onnistumista ja pystyvyyttä. Tällaisia paikkoja haluaisin monistuvan myös Suomeen.
Aina on varaa kehittyä
Kun pääsee näkemään lähemmin, miten muualla päin maailmaa asioita hoidetaan, löytää Suomen malleista paljon hyvää ja etuoikeutettua. Esimerkiksi jo Suomen lakiin kirjoitettu nuorisolaki on toimintojemme mahdollistajana. Matkalla huomasin kuitenkin merkittävän eron maiden välillä. Suomessa tehdään paljon työntekijävetoisesti asioita omissa poteroissa. Sektorit ja byrokratia ovat usein melko jäykkiä ja kankeita.
Sloveniassa nuorisolähtöisyys ja innokkuus oli todella huomattavaa, mitä toivoisin myös Suomeen lisää. Rupesin miettimään, onko sittenkään hyvä, että rahoituksemme on tarkoin ohjattuja ja valtion kassasta? Jos toimisimme ESR:n rahoituksella, vapautta tehdä ja kokeilla olisi paljon enemmän ja budjetit olisivat laveammat. Kun toimimme tarkoin budjetoidulla ja niukalla rahoituksella, on ilmiselvää, että toimimme lokeroissa jokainen omalla sektorillaan ja toimintamme on työntekijävetoista. Hankkeissakin näen selvän haasteen, sillä niiden kautta löytyneet hyvät käytännöt harvoin jäävät pysyviksi toimintatavoiksi, vaan ne haihtuvat tuhkana tuuleen ja joku keksii pian samat asiat uudelleen.
Kuten alkuun totesin, matkailu avartaa. Tuttujen ja turvallisten asioiden ulkopuolelle lähteminen kannattaa. En ole tottunut maailmanmatkaaja ja englannin kielitaitoni on heikko. Lähdin silti ja selvisin. Sain reissusta paljon, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Asiasisällön lisäksi sain kokemuksen, että ymmärrän puhetta yllättävänkin paljon, näin ympärillä olevaa ja pystyin kysymään tarkennuksia kollegoiltani. Sain myös pienen kipinän siihen, että vain puhumalla ja yrittämällä voin oppia lisää. Rohkeus lisääntyi ja kynnys madaltui. Tämä pätee kaikissa opittavissa taidoissa. Siispä rohkaisen jokaista joskus hyppäämään itselle hankalan asian eteen. Minäpystyvyys vahvistuu – usko tai älä.
Anna Turja
Kirjoittaja toimii Mielle ry:n työpaja Spurtissa työ- ja yksilövalmentajana sekä alueellisena työpajakoordinaattorina
