Sairaus ja minä, kaksi eri asiaa
Elämässä voi olla vaiheita, jolloin sairaus on iso osa elämää ja vaikuttaa kaikkeen. Se voi viedä paljon voimia, vaatia jakson sairaalassa ja runsaasti muiden ihmisten antamaa hoitoa ja tukea.
Mielen sairauksista voidaan helposti ajatella, että ne ovat erilaisia kuin fyysiset kehon sairaudet, vaikka molempia sairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä ja erilaisilla kuntouttavilla toimenpiteillä ja harjoituksilla.
Mieltä voi hoitaa ja kuntouttaa monin eri tavoin. Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on ihan yhtä tärkeää kuin fyysisestä kunnosta huolehtiminen.
Emme voi kuitenkaan vaikuttaa kaikkeen. Fyysinen vamma voi olla synnynnäinen tai tulla esimerkiksi onnettomuuden seurauksena. Samalla tavoin mielenterveyden haasteen voi laukaista jokin ikävä tapahtuma elämässä. Meillä voi olla perinnöllisiä, geneettisiä tekijöitä, jotka altistavat sairastumiselle, emmekä voi sille mitään.
Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omasta sairaudestasi tai hävetä sitä. Kuka tahansa meistä voi sairastua. Sinä et ole sairautesi. Sinä olet sinä ja sinussa on paljon muutakin kuin vain sairaus.
Toipuminen ja parantuminen
Oletko ajatellut, mitä eroa on toipumisella ja parantumisella?
Parantumista on helpointa ajatella ehkä tavallisen flunssan kautta. Voin sanoa parantuneeni flunssasta, kun minulla ei ole enää kuumetta, nenä ei vuoda eikä olo ole tukkoinen. Mikään ei enää muistuta sairaudesta eikä oireita enää ole.
Toipuminen on kuitenkin eri prosessi kuin parantuminen. Flunssaan voi liittyä pitkäkestoisia seurauksia, vaikka itse sairaus on parantunut. Pitkän flunssan jälkeen voi viedä viikkoja, että saa fyysisen kunnon samalle tasolle kuin ennen flunssaa. Flunssasta toipuminen voi viedä pidempään kuin itse oireista parantuminen.
Mielenterveyden haasteissa sairaus voi olla seuralaisena hyvin pitkään tai loppuelämän. Vointi voi vaihdella ja aaltoilla. Välillä on parempi jakso ja välillä huonompi.
Huolimatta sairauden pysyvyydestä tai oireiden aaltoilusta, toipuminen on aina mahdollista. Toipuminen on sitä, että oppii tulemaan toimeen ja selviytymään sairauden kanssa niin, että samaan aikaan on mahdollista elää mielekästä ja tyydyttävää elämää.
Sairastaja tarkkailee itsessään oireita, toimintakyvyn heikkenemistä ja merkkejä sairaudesta. Toipuja sen sijaan kiinnittää huomionsa omiin voimavaroihin, vahvuuksiin ja toimintakyvyn lisäämiseen. Sairastaja kokee enemmän uhkia ja huolia sairauden suhteen kuin toipuja, joka kiinnittyy toivoon ja mahdollisuuksiin.
Miten itse ajattelet itsestäsi? Ajatteletko itseäsi ensisijaisesti sairastajana vai toipujana?
