Haluan auttaa kokemuksillani muita. Auttamisella tarkoitan sitä, että haluan saada merkityksellisyyden kokemuksia kaikille. Tämä saa minulle itsellenikin myös merkityksellisyyden tunnetta. Tavoitteenani on saada positiivisia kokemuksia. En haluaisi keskittyä diagnooseihin, enkä negatiivisiin kokemuksiin, vaan siihen miten pärjään niiden ja muiden eteen tulevien haasteiden kanssa. Minua on aina huolestuttanut sairastumisissa ja haastavissa tilanteissa se, että eristäytyisi muista, ei saisikaan taloudellista tukea tai kokisi olevansa muita huonompi. Yhteiskunnan tukiverkosto on haastavan monimutkainen, se on myönnettävä. Useita solmukohtia tulee kohdattua. Elämä muuttuu silloin, kun kokee, etteivät vanhat rutiinit enää oikein toimi. Keho ei jaksa, kaikki takkuaa, ei tunnu normaalille. Normaaliksi koen sen, että jaksaa hoitaa perusasiat: Jaksaa hoitaa työnsä, kotinsa, ystävyyssuhteensa ja perheasiansa. Jos ei ole töissä, jaksaa silti järjestellä asioitansa niin, että silti pärjää.
Minulta kysytään usein, miten olen selviytynyt. Tämä on haastava kysymys, enkä osaa siihen vastata nopeasti. Selviytyminen on asioiden kantamista mukana, ei niitä raskaita asioita kuormasta ole kokonaan pois saanut. Olen silti hieman pystynyt keventämään taakkaani. Olen saanut välineitä, joilla niitä voin kantaa. Toipuminen vaatii tietynlaista epämukavuuden, ja epätietoisuuden sietämistä, ja itselleni pysähtyminen on aina ollut se kaikista karmein vaihtoehto. Itsensä kohtaaminen on kauheaa, on vaikeaa olla heikko.
Tunteiden pakeneminen tuntuu helpoimmalta keinolta, mutta se usein kostautuu. Minuun on rakennettu sisäinen malli, että pitää selviytyä tuli eteen mitä tahansa. Tämä voi auttaa jonkin aikaa, mutta kuitenkin seuraavaksi polttavat ja kipeää tekevät tunteet vyöryävät päälle niin, että ne saavat taistelemaan hyvinvointinsa puolesta. Minulle on joskus opetettu ajatus, että ”päivässä on monta tuntia” – elämä siis koostuu palasista. Pidin usein työtä ja opiskelua – eli suorittamista – tärkeimpänä, se on ollut hieman mustavalkoista ajattelua. Suorittajan on vaikea sisäistää, että elämässä on muutakin tärkeää.
Tällä hetkellä elämäni on pohtimisvaiheessa, ja kirjoittaminen auttaa hieman jäsentelemään ajatuksia. Toivon, että saisit tästä vertaisuuskokemuksen. Tämä kaikki on minun kokemustani, ja sinulla se voi olla aivan erilainen. Tunnemme kaikki eri tavalla. Tunteet voivat olla myös hyvin herkillä, kun näistä asioista puhutaan. Auttaisiko sinua kirjoittaminen vai soitto ystävälle? Mitkä ovat sinun selviytymiskeinosi, juuri nyt, tänään?
Tanja
