Ääni kokemusasiantuntijuudelle -hankkeen blogiin ajatuksiaan ja kokemuksiaan palvelujärjestelmän kehittämisestä jakaa tällä kertaa Hanna-Leena.
Ääni kokemusasiantuntijuudelle -hankkeen järjestämän Kokemusviikon 2021 kehittämisteemasta nousi mieleeni moniakin asioita ja ajatuksia. Miten, mitä ja miksi kehitämme? Mitä kehittäminen sitten oikein on ja mitä se pitää sisällään? Kehittäminen kuulostaa ja usein se mielletäänkin jotenkin hienoksi, vaikeaksikin tehtäväksi ja tavaksi toimia, joka edellyttää erilaisia taitoja ja ominaisuuksia. Kehittäminen kuulostaa sellaiselta, kuin se olisi jotain ulkopuolella meistä, työstämme, arjestamme ja elämästämme.
Perinteisesti kehittäminen nähdään olemassa olevien ongelmien ja pulmien ratkaisemisena. Sekä uusien asioiden, menetelmien, käytäntöjen ja toimintatapojen ideoimisena. Parannetaan siis vanhaa tai luodaan ja ideoidaan uutta.
Kehittäminen näyttäytyy mekaanisena ja konemaisena, se on usein sidottu aikaan, paikkaan ja tilanteeseen, jolloin odotetaan kehittymistä ja muutoksia tapahtuvan. Huomio usein keskittyy tiettyyn asiaan tai tapaan tehdä. Kenties tällöin jää kokonaisuus hahmottamatta, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ulkoistetaanko tässä samalla kehittäminen omaksi irralliseksi osakseen ja toiminnokseen? Usein kokemusasiantuntijat kutsutaan kehittämistehtäviin, mutta miten olla kehittämässä, jos olet tavallaan ulkopuolella, etkä sisällä systeemissä ja yhteydessä kehitettävään asiaan muutoin kuin oman kokemuksen tai osaamisen kautta? Miten olla kehittämässä olematta osa toteutusta tai kokonaisuutta? Voisiko kehittäminen olla osa jokapäiväistä työtämme ollessamme vuorovaikutuksessa ja toimiessamme toistemme kanssa?
Usein luettelemme missä kaikessa olemme olleet mukana. Millaisia malleja ja toimintoja olemme olleet kehittämässä ja ideoimassa. Se on monesti jokin konkreettinen asia tai tuotos. Mitä muuta kehittäessä tapahtuu kuin varsinainen tulos, idea tai uusi suunta? Pohdin sitä, voisiko kehittämisen sijaan käyttääkin sanaa kehittyminen, jolloin lopputulemat ja erilaiset tulokset olisivatkin niin sanotusti sivujuonne.
Kehittymistä tapahtuu kokemusten ja oppimisen kautta. Yhdessä tekemällä, havainnoimalla, yhdistämällä asioita toisiinsa uudella tavalla, vuorovaikutuksessa ja dialogissa, yhteisellä ajattelulla ja ymmärryksellä, erilaisten näkökulmien kautta saamalla peilauspintaa ideoille ja oivalluksille, sekä johonkin kuulumisen tunteesta eli osallisuuden kokemuksena. Kehittymiselle luonteenomaista on prosessimaisuus, eikä sitä ole sidottu aikaan, paikkaan, tilaan, tilanteeseen, henkilökohtaisiin vahvuuksiin tai ominaisuuksiin. Se on mahdollista kaikille yhdessä ja erikseen. Olemme matkalla jonnekin ja päämäärä voi olla yllätys, eikä sitä välttämättä saavuteta koskaan.
Kehittyminen inspiroi. Tiedot, taidot, ennakkoluulot ja asenteet muokkautuvat. Ajattelumme ja osaamisemme saa uusia ulottuvuuksia. Sellaisiakin, joita emme ole ennen ajatelleet. Kehittymisessä on myös monia eri tasoja ja vaikutuksia. Kehitymmekö yksin vai yhdessä? Molempia tapahtuu väistämättä, kun saadaan luotua tila, jossa alkaa tapahtua.
Parhaiten omista kehittämisen kokemuksista on jäänyt käteen jotain hienoa, syvää yhteyttä. Merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita, yhteistä jakamista ja oppimista. Uusia ystävyyssuhteita, tuttavuuksia ja verkostoja. Välittämistä, hauskoja hetkiä ideoinnin parissa, mahtavia keskusteluja ja yhteys samaan muiden kehittyjien kanssa. Upeita muistoja. Ammatillista kehittymistä, sekä henkilökohtaista oppimista ja kasvamista. Palasia loksahtelee paikalleen aina silloin tällöin, soveltamisen taidot ovat kehittyneet erilaisten kokemusten kautta. Ennen kaikkea kehittymistä on tapahtunut oppimaan oppimisessa ja ajattelussa. Kaikki tämä on kannustanut päästämään irti omasta tietämisestä ja olemaan avoin kaikelle uudelle. Nämä kokemukset ovat antaneet rohkeutta ja vapautta olla oma itsensä sellaisena kuin on. Kun taakse päin katsoo, huomaa kehittymisen, eikä ehkä olekaan enää se ihminen, joka joskus oli. Siitä kaikesta kehittämisestä ja niistä kokemuksista on kehittynyt kaikkinensa monikerroin vaikuttavampaa. Kehitetyt innovaatiot ja mallit elävät elämäänsä enemmän tai vähemmän siellä ja täällä.
Mitä siis, jos olemmekin kehittäjien sijaan kehittyjiä. Tehdään vanhoja tai uusia asioita uudella tavalla toistemme kanssa. Kehitymme ja kasvamme ihmisinä, jolloin konemaisuus saa myös inhimillisen puolensa.
Hanna-Leena Hurri
Kirjoittaja on kokemusasiantuntija, kouluttaja, työnohjaaja, kehittyjä ja ihmettelijä Vantaalta. Kaikki asiat tuppaavat kiinnostamaan ja innostamaan. Kokemusosaamisen parissa toimiminen ja eri ihmisten, sekä yhteisöiden kanssa toimiminen ovat avanneet aivan uudenlaisen tavan katsoa maailmaa.