Olen Jami, toisen vuoden sosionomiopiskelija, ja päädyin ennaltaehkäisevän mielenterveystyön harjoitteluun Mielle ry:n MielenTuki-vastaanotolle hieman sattumalta. Tapasin MielenTukijat Sinin ja Pian Vaasan ammattikorkeakoulussa (VAMK) heidän messuständillään. Jo silloin jäi tunne, että he ovat lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä porukka. En oikeastaan tiennyt etukäteen, mitä harjoittelulta odottaa – ainoa varma asia oli se, että työkaverit tulisivat olemaan mukavia. Olin siinä täysin oikeassa, mutta harjoittelu tarjosi paljon muutakin kuin osasin arvatakaan.
Ensivaikutelmia ja arkeen asettuminen
Ensimmäinen harjoittelupäivä jännitti, kuten uusien alkujen kuuluukin. Jännitys kuitenkin hälveni nopeasti, kun tutustuin työporukkaan – kaikki olivat aidosti kiinnostuneita siitä, että opin ja viihdyn. Tuntui, että pääsin porukkaan mukaan heti alusta.
Suurin yllätys harjoittelussa oli se, kuinka monipuolista työ MielenTuki-vastaanotolla on. Vaikka anonyymi keskusteluapu on toiminnan ydin, siihen sisältyy paljon muutakin hanketyötä: suunnittelua, mainostamista, sometyöskentelyä, tapahtumia ja koulutuksiin osallistumista. Työ ei ole pelkkää asiakastyötä, vaan kokonaisuus, jossa jokainen osa tukee hankkeessa tarjottavaa matalan kynnyksen palvelua.
Keskusteluissa mukana – ja yllättävä ensimmäinen oma asiakas
Asiakaskeskusteluja en voi tietenkään sisältöjen osalta avata, mutta harjoittelu on osoittanut, miten monenlaisia huolia, elämäntilanteita ja tarpeita ihmisillä on. On ollut opettavaista huomata, kuinka erilaisia polkuja ihmiset kulkevat.
Ensimmäinen ”oma” asiakaskohtaamiseni tuli minulle täysin yllätyksenä. En ehtinyt valmistautua siihen juuri lainkaan. Meillä MielenTuessa asiakas voi tulla ajanvarauksella tai kävellä vain sisään. Tässähän kävi juuri niin, että meidän ammattilaiset olivat juuri varattuna, kun tuli walk-in asiakas. Aikaisemmin olen ollut vain mukana asiakaskeskusteluissa, mutta nyt sain ottaa hänet itsenäisesti vastaan. Tilanne kuitenkin meni hyvin, ja jälkeenpäin olin ylpeä siitä, että pystyin hyppäämään rohkeasti uuteen tilanteeseen. Juuri nämä hetket ovat niitä, joissa huomaa kasvaneensa sekä ammatillisesti että ihmisenä.
Sometyötä, pop up -vastaanottoja ja koulutuksia
Harjoittelu ei todellakaan rajoittunut keskusteluhuoneisiin. Pääsin mukaan mm. kuvaamaan mainosvideota Instagramiin viestintävastaavan ja työkaverin kanssa. Oli kiinnostavaa nähdä, miten sosiaalinen media voi tavoittaa ihmisiä ja madaltaa avun hakemisen kynnystä.
MielenTuki Pop up –vastaanottoa järjestetään keskiviikkoiltapäivisin VAMK:illa, jossa kohdataan erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita. Näissä tilanteissa korostui palvelun saavutettavuus ja se, miten tärkeää on tarjota tukea myös niille, joille suomenkieliset palvelut eivät välttämättä ole itsestäänselvyys. MIelenTuki tarjoaa keskusteluapua ja palveluohjausta suomen ja ruotsin lisäksi englanniksi sekä ranskaksi. Kohtaamiset kansainvälisten opiskelijoiden kanssa olivat avoimia, lämminhenkisiä ja opettavaisia.
Osallistuin myös jengiytymisen ennaltaehkäisyn koulutukseen, joka avasi silmiäni yhteiskunnallisille ilmiöille ja sille, miten monenlaisissa tilanteissa nuoret ja aikuiset voivat tarvita keskusteluapua.
Oppimista, oivalluksia ja itseni löytäminen ammattilaisena
Harjoittelun aikana olen kasvanut ennen kaikkea itsevarmuudessa. Asiakastilanteisiin astuminen ei enää jännitä samalla tavalla kuin alussa – tiedän, että minulla on taitoja ja työkaluja kohdata ihminen juuri sellaisena kuin hän on.
Olen oppinut ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja sitä, miten pienikin oivallus tai kuulluksi tulemisen tunne voi olla asiakkaalle tärkeä. Ehkä suurin henkilökohtainen haaste on ollut se, että näin vapaassa työympäristössä täytyy itse löytää oma rooli ja oma-aloitteisuus. Tämä on kuitenkin ollut äärimmäisen arvokas oppimiskokemus.
Suunnan löytyminen – kohti mielenterveystyötä
Ammattikorkeakouluopintoja aloittaessani ajattelin, että haluaisin ehkä tulevaisuudessa työskennellä enemmän varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävissä. Harjoittelun myötä olen kuitenkin alkanut tuntea yhä vahvemmin, että mielenterveystyö ja matalan kynnyksen palvelut ovat oma juttuni. Koen, että tässä työssä saan olla aidosti läsnä ja hyödyntää omia vahvuuksiani. Joita on lähinnä minun taitoni keskusteluissa ja siinä, miten aidosti pyrin ihmiset kohtaamaan. Työssä olen myös päässyt hyödyntämään omia musikaalisia lahjojani Miellen bänditoiminnassa, jota järjestetään sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaille.
Lopuksi: kiitollinen mieli ja toiveikas tulevaisuus
Haluan välittää suuren kiitoksen koko työyhteisölle. On harvinaista löytää paikka, jossa jokaiseen voi luottaa ja jokainen keskustelu tuntuu melkein kuin pieneltä terapiatuokiolta myös itselle. Työyhteisön avoimuus ja tuki ovat luoneet valtavasti toiveikkuutta tulevaisuuttani kohtaan.
Tämä harjoittelu ei ollut vain osa opintojani – se oli askel kohti sitä ammattilaista, joksi haluan tulla.
Tekstin kirjoitti Jami Kinaret, sosionomiopiskelija Vaasan ammattikorkeakoulusta. Hän suoritti harjoittelun MielenTuki-vastaanotolla loppusyksystä 2025.
Mikäli haluat tulla MielenTuki-vastaanotolle harjoitteluun, ole suoraan yhteydessä hanketyöntekijöihimme.
