Kun oman läheisen mielenterveys järkkyy, ihminen kokee aluksi vain negatiivisia tunteita: kauhua ja pelkoa, hämmennystä, surua ja usein myös häpeää. Näin kertoo Lea, jonka oma lapsi sairastui vakavasti muutamia vuosia sitten.
– Alun tunnemyllerryksestä voi seurata pysähtyneisyyden tai lamaannuksen tila, jossa esimerkiksi työssä käyminen voi tuntua hankalalta. Kun sitten ajatukseen sairaudesta alkaa hiljalleen tottua, hämmennyksen tilalle tulee enemmän uteliaisuutta ja tiedonjanoa, Lea kuvailee.
Lea kertoo tunnistaneensa itsessään myös leijonaemomaisen taistelunhalun ja tarpeen suojella tai puolustaa omaa lastaan. Hätä ja huoli läheisestä on suuri.
– Sairastuminen on niin monimutkainen kokonaisuus. Kuinka saada apua ja mihin päästä hoitoon? Onko sairastunut itse halukas hoitoon? Ratkottavia asioita on paljon, ja minusta on tärkeää, että on joku, joka puhuu sairastuneen puolesta ja yrittää pitää edes jotenkin langat käsissään, Lea jatkaa.
”Inhimillisyys koskettaa meitä kaikkia”
Inhimillisyys on Lean mukaan keskeinen arvo ja vaikuttavin toimintamuoto mielenterveystyössä. Se tarkoittaa, että kuntoutujia kohdellaan tasaveroisina ja heidät kohdataan kuin kuka tahansa muukin. Samaan hengenvetoon Lea toteaa, ettei tämä ole aina helppoa.
– Eteen voi tulla vaikeita tilanteita, kun ihminen käyttäytyy tai toimii omituisesti. Silloin on hyvä muistaa, että inhimillisyys koskee meitä kaikkia, niin kuntoutujia kuin ohjaajia ja omaisiakin. Virheitä voi sattua ja jossain määrin ne täytyy myös hyväksyä.
Omaiselle inhimillisyys on Lean mukaan ennen kaikkea sitä, että myöntää oman tuskansa ja heikkoutensa. Silloin, kun ei itse tahdo jaksaa, on hyvä että voi luottaa siihen, että läheisen ympärillä on osaavia ja välittäviä ihmisiä. Lea pitääkin inhimillisyyden toteutumisen näkökulmasta erityisen tärkeänä, että sote-alalla on myös Miellen kaltaisia, voittoa tavoittelemattomia toimijoita.
Tukea saman kokeneilta
Lealle vertaistukitoimintaan mukaan lähteminen on ollut keskeistä omalle jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Vaikean kokemuksen jakaminen muiden kanssa on antanut ymmärrystä siitä, ettei ole yksin asian kanssa. Samalla on saanut voimaa kohdata erilaisia eteen tulevia tilanteita.
– Minulle vertaistuen saaminen on ollut kaikkein tärkeintä, ja uskon että se on monen muunkin omaisen kokemus. Toki muille avautuminen vaatii myös rohkeutta ja heittäytymistä, mikä voi olla vaikeaa.
Ja vastapainona kaikelle on tärkeää muistaa pitää huolta myös itsestään.
Lea kertoo, että hänelle on ollut tärkeää olla mukana lapsensa asioiden hoitamisessa ja arjessa. Omaa elämäänsä ei voi kuitenkaan laittaa täysin syrjään, vaan pitää tehdä myös ihan omia juttuja.
Jos Lea voisi muuttaa ihmisten käsityksiä mielenterveyskuntoutujista, hän toivoisi, että ihmiset näkisivät muutakin kuin sairauden tai diagnoosin.
– Moni ihminen tuntuu pelkäävän mielenterveyskuntoutujia, vaikka pelko on yleensä täysin aiheeton. Myös älykkyyden aliarvioiminen harmittaa. Olisi tärkeää, että me näkisimme ja kuulisimme erilaisia tarinoita ja kokemuksia, jotta ihmisten tietoisuus näistä asioista lisääntyisi.
Juttusarjassa aiemmin julkaistut artikkelit:
Kaikilla on oikeus osallisuuteen
Ohjaajan työssä kekseliäisyys on arkipäivää
Selvä arvopohja ja hyvän kerryttäminen palkitsevat Miellen johdossa (oikeudenmukaisuus)
